RUOTSI

YFU Ruotsissa
Marjaanan vaihtarivuosi Ruotsissa

Ruotsin YFU

Ruotsin YFU perustettiin vuonna 1961, ja heidän toimistonsa sijaitsee Tukholmassa. Yli 9000 nuorta on lähtenyt Ruotsista maailmalle. Vuosittain Ruotsiin saapuu n. 60 nuorta eri puolilta maailmaa viettämään vaihto-oppilasvuottaan. Vaihto-ohjelma sisältää kolme valmennusta vuoden aikana sekä mahdollisia alueellisia YFU-tapahtumia.

Toimintaa vaihto-oppilasvuoden aikana

Saavuttuaan Ruotsiin, YFU:n vaihto-oppilaat osallistuvat neljä päivää kestävään saapumisvalmennukseen, jossa tutustutaan maan kulttuuriin, kieleen ja tapoihin. Ilmainen kielikurssimateriaali jaetaan kaikille oppilaille saapumisvalmennuksessa. Vaihto-oppilaita sijoitetaan isäntäperheisiin pienikokoisiin maaseutupaikkakunnille ja kaupunkeihin.

Alueellisesti järjestetään vuoden aikana kaksi valmennustilaisuutta, jotka ovat post-arrival- ja puolivuosivalmennukset.

Kotiinpaluuvalmennus on valtakunnallinen. Valmennuksen aikana puhutaan kotiinpaluun haasteista ja kaikesta siitä, mitä olet kokenut vaihto-oppilasvuoden aikana. Lisämatkoja vuoden aikana järjestetään syksyllä tutustumismatka Tukholmaan ja keväällä ohjelmassa on matka Kööpenhaminaan. Kesäkuussa vaihto-oppilaat voivat osallistua omakustanteiselle matkalle Lappiin ihastelemaan keskiyön aurinkoa.

Ruotsissa vaihto-oppilasvuotensa viettävät nuoret osallistuvat lisäksi kaikkien eurooppalaisten vaihto-oppilaiden tavoin YFU:n nelipäiväiseen ”Young Europeans’ Seminariin, joka järjestetään Berliinin lähettyvillä Saksassa.

Hyödyllisiä linkkejä:

www.yfu.se

Marjaanan vaihtarivuosi Ruotsissa

Ainoana kokovuosi vaihto-oppilaana 2006–2007 matka Suomesta Ruotsin maalle oli jännittävä, vaikka matka kestikin Helsingistä Tukholmaan vain yhden tunnin, tuntui matka äärettömän suurelta oman perheen luo takaisin. Ei ole väliä mihin maahan on menossa, ikävä kotiin on aina yhtä suuri, olipa välissä sitten Itämeri tai Atlantti. Vaikka olinkin vain 1000 kilometrin päässä vanhemmistani, eivät he saaneet minulta lupaa tulla katsomaan minua, mikä oli todella hyvä asia.

Kokemukset joita keräsin vuoteni ajalta, ovat rikastuttaneet ajatteluani ja avartaneet katsettani niin, että tiedän nyt, että maailma ei lopu Suomeen tai mahdollisuudet tähän. Muistan vieläkin ensimmäiset päiväni vaihto-oppilasvuodestani. Tuntui kuin olisin saanut täydellisen toisen perheen. Isäntäperheeni olohuoneen seinät olivat tumman violetit, kun kotona ne olivat neutraalin vaaleat. Uusi perheeni otti minut jo ensimmäisestä halauksesta jäsenekseen ja he kutsuivat minua aina tyttärekseen.

Ensimmäiset viikot menivät viittomakielen merkeissä, mutta perheeni oli päättänyt opettaa ruotsin kielen minulle, niinpä en puhunut melkeinpä ollenkaan englantia vuoteni aikana. Sain kaksi uutta ihanaa veljeä, jotka olivat saman ikäisiä kanssani ja näin meillä oli melkein samat kiinnostuksen aiheet. Välillä oli vaikeaa tottua perheen tapoihin, esimerkiksi talon siisteysasioihin ja ruokatottumuksiin, jotka olivat peruja perheen hollantilaisesta kansalaisuudesta. Perheessäni siis yhdistyi moni kulttuuri, hollantilainen, ruotsalainen ja suomalainen. Vaikka perheen miehen puolikkaat jaksoivat katsoa Amerikkalaista jalkapalloa ikuisuuksia ja minä palella, kun olin kotosuomessa tottunut lattialämmitykseen, en ikinä moittinut olojani. Sain hyvin omaa tilaa ja rauhaa, mutta perheen jäsenten kiinnostus asioistani toi turvallisuuden tunnetta. Voin sanoa, että sain uuden perheen.

Parhaimpien kavereiden löytäminen Ruotsista kesti tammikuuhun asti, kunnes huomasin, että puolen kilometrin säteellä kotoani asui monia erilaisia ihmisiä. Vaihtarina olo ei aina todellakaan ollut vain hauskaa ja helppoa, ei todellakaan. Oli tylsiä hetkiä, mutta oli myös niitä hetkiä joita muistelee aurinkoisella mielellä. Kavereiden kanssa vietetyt illat, erilaisine teemoineen, kuten esimerkiksi Idols- tai kauhuleffaillat, retket niin laskettelemaan kuin kanoottireissulle olivat mieleen painuneita kokemuksia. En kuitenkaan unohtanut täysin kavereitani Suomessakaan, ne jotka pitivät minuun yhteyttä, ja ymmärsivät, etten aina välttämättä ehtinyt tai välittänyt kirjoittaa Suomeen heille, pysyivät vuoteni jälkeenkin hyvinä ystävinäni.

Vaihto-oppilasvuotena ehti sattua ja tapahtua. Pääsin matkustamaan niin Hollantiin, Tanskaan kuin Saksaankin, Ruotsin maasta puhumattakaan. Koulussa ystävälliset ja ymmärtäväiset opettajat antoivat lupia pitää esitelmiä niin Suomen sodista historiassa, kielestä ja ihmisistä Suomessa ruotsin kielen tunneilla ja atomipommeista fysiikassa. Sain niin paljon esiintymisintoa ja kokemuksia, että jännittämistä oppi sietämään. Ja voin vain olla ylpeä itsestäni, että tein kaiken sen uudella kielellä, ruotsilla! Luokkahuoneeni kaksikym-mentä poikaa ja viisi tyttöä teki oman elämyksen kouluvuoteeni. Myös uudet vaihto-oppilasystävät Thaimaasta, Hollannista ja Sveitsistä ovat todella mahtavia ja rikastuttavia ystävyyssuhteita.

Lähdin Suomesta ujona, takaisin tulin puheliaana ja onnellisena siitä, että pääsin kotiin. Tunne siitä, kun näkee ensimmäisen kerran oman perheensä, lentokentällä uudestaan on ikimuistoinen! Nyt tiedän, että kaikki voivat oppia uuden kielen, niin tein myös minä ruotsin ja englanninkin osalla, joka myös parani todella hyväksi.

Marjaana Hankonen