Perheiden kokemuksia

Isosisko Saksasta

”Hänen olisi tarkoitus olla kesään asti”, vastasin varovasti, kun tuttavat kyselivät, kuinka kauan vaihto-oppilaamme asuisi meillä. Takana oli ihana, hyvin sujunut kesä ensimmäisen luonamme asuneen kesävaihto-oppilaan kanssa. Silti koko vuoden isäntäperheys hieman jännitti.

Myös saksalaista vaihtotytärtämme Lisaa jännitti. Kun hän kuuli meistä ensimmäisen kerran, hän päivitti hämmennyksen sekaisella innostuksella Facebookiin: ”I have a host family and five little sisters!”

Jo vilkkaanpuoleinen kotimatka tulovalmennuksesta yhdessä host-isän ja muutaman pikkusiskon kanssa osoitti kuitenkin, että Lisa sujahtaisi viisilapsisen uusperheemme arkeen käsittämättömällä sulavuudella. Pikkusiskojen kinastelun Lisa kuittasi toteamalla, että lapset ovat lapsia.

Vuosivaihtarin kanssa lähdimme siitä periaatteesta, että perhe elää perusarkeaan – eikä isossa perheessä muu toki olisi mahdollistakaan – ja vaihto-oppilas näkee suomalaista elämää siinä samalla. Vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua monenlaista ilman, että perheen pitäisi jatkuvasti olla järjestämässä superarkea. Ihanuuksia ja yllätyksiä on toki silti ehditty kokea. Osan niistä on järjestänyt YFU, jonka retkillä Lisa on päässyt näkemään Suomea sieltä täältä sekä Tallinnan.

Kulttuurierot Saksaan ovat sen verran pieniä, etteivät ne meillä ole arjessa juurikaan näkyneet. Suurimmat yllätykset, puolin ja toisin, on koettu ruokapöydän ääressä. Lisa tykkää ruoan laittamisesta ja leipomisesta, niinpä meillä on ollut tuoretta leipää tuon tuosta ja herkullisia ruokia saksalaisin reseptein silloin tällöin. Jännittävin näistä kokemuksista on ehkä ollut jouluksi valmistettu makeansuolainen piparkakkukastike, jota päätettiin luovasti nauttia kinkun kanssa. Ei se kuulemma kuitenkaan ihan samalta maistunut kuin isoäidin tekemänä.

Kirjoittaessani tätä olemme juuri päässeet kokemaan kunnollista talvea paukkupakkasineen. Lisa on kulkenut koulumatkaansa kävellen halki valkean maiseman, ihastellut runsasta lunta ja hämmästellyt sitä, miltä yli kahdenkymmenen pakkasasteen kylmä tuntuu. Koulussa harjoitellaan vanhojentansseja varten ja luetaan koeviikon kokeisiin. Luokkatovereistaan Lisa on löytänyt parhaat suomalaiset ystävänsä, joiden merkitys Suomeen rakastumisessa on ollut suuri. Osaltaan he näyttävät saksalaistyttärellemme elämää tässä maailmankolkassa tavalla, jolla me host-vanhemmat tai pikkusiskot emme voisikaan.

Pikkusiskoille talvisisko on tullut hyvin tärkeäksi. Aktiivinen, valoisa ja vastuuntuntoinen teini on ollut mitä parhain esimerkki tuota pikaa murrosikäistyville koulukkaillemme. Pienimmästä siskostaan Lisa totesi eräänä päivänä kauniisti: ”Hän on minun paras kaksivuotias kaveri”. Ja sitten he leikkivät yhdessä Lisan joululahjaksi saamalla muumitalolla.

Toki elämä vaihto-oppilaan kanssa on arkea siinä missä muulloinkin. Perheen vieraskoreus oli sekin jo kesän aikana ehtinyt kovasti karista. Lapset kinastelevat, aikuiset hermostuvat ja joskus vaihto-oppilaankin kärsivällisyys kohtaa päänsä. Me elämme kuin perhe ja Lisa on yksi meistä.

Muutama viikko sitten Lisalla oli YFUn puolivuosivalmennus. Enää emme mietikään sitä, etteikö tyttö kestäisi meitä kesään asti, vaan suunnittelemme tulevien vuosien matkoja, jotka perheemme varmasti suuntaa Saksaan. Puolivuosiviikonlopulta Lisa palasi kotiin keskelle pikkusiskon syntymäpäivähulinaa ja sanoi: ”On kiva tulla kotiin!”

- Timonen-Nurmian perhe, Rajamäki

Jaettu ilo, paras ilo - vaihto-oppilaat yhtä aikaa sukulaisperheissä Liedossa ja Ypäjällä

"Idean vaihto-oppilaan ottamisesta perheeseemme saimme ypäjäläiseltä perheeltä, jossa vaihto-oppilaita on ollut useampana vuotena. Heidän positiiviset kokemuksensa vaihto-oppilaista innostivat meidät ja sukulaisperheen Liedosta avaamaan kotimme ovet uusille haasteille.

Elokuussa 2007 lähdimme me perheiden naiset hakemaan Anjalankoskelta omia vaihto-oppilas-tyttäriämme. Molemmat vaihto-oppilaat oli valittu Saksasta. Lina ja Miriam saivat kumpikin kolme pienempää sisarusta täällä Suomessa.

Molemmissa perheissä omien lasten innostus kielten opiskeluun sai lisäkipinää vuoden aikana. Myös meille vanhemmille vuoden kielikylpy toi varmuutta omaan kielitaitoon ja kiinnostus eri maiden kulttuureihin lisääntyi vuoden aikana. Vaihtarityttäriemme myötä tulivat tutuiksi niin hapankaali kuin maistuvat saksalaiset leivonnaisetkin.

Miriam ja Lina olivat aivan erityyppisiä tyttöjä, mutta vuoden aikana he ystävystyivät perheidemme yhteisten lomien ja ajanvieton ohessa. Molemmat tytöt oppivat puhumaan ja ymmärtämään suomea. Joulun jälkeen pystyimme keskustelemaan jo melkein kaikesta suomeksi.

Suomalainen sauna ja savusauna mökillämme olivat tyttöjen suosikkeja vuoden loppuessa. Mitään erikoista menoa ja meininkiä emme heille järjestäneet vaan tytöt saivat katsauksen suomalaiseen arkeen.

Lina ja Miriam kävivät kukin omaa lukiotaan ja sieltä he molemmat saivat uusia ystäviä todella nopeasti. Perheiden arki alkoi rullata noin kuukauden kuluessa saapumisesta, kun koulu ja harrastuskuviot oli saatu kohdilleen.

Vuosi kului nopeasti, ja molemmille perheille jäi positiiviset kokemukset teini-ikäisistä tyttäristä. Kaikista pulmista selvittiin puhumalla ;)

Tytöt ovatkin jo vierailleet Suomessa kerran vaihto-oppilasvuoden jälkeen ja kesällä 2009 saatamme tavata myös molemmat perheet täällä Suomessa. Perheinemme olemme käyneet Saksassa kyläilemässä yhden kerran ja tutustuimme siellä saksalaiseen arkeen. Saimme siis  mukavat ystäväperheet Saksasta.

Vuosi oli mielestämme mukava ja suunnitelmissa on ottaa uusi vaihto-oppilas muutaman vuoden sisällä."

- Mäkipään ja Mäkipää-Niemisen perheet Ypäjältä ja Liedosta

Uudenlaista ulottuvuutta naapurimaan kulttuuriin - Venäjä tutuksi omassa kodissa

"Perheemme sai syksyllä uuden perheenjäsenen, venäläisen Svetlana-tytön. Olimme olleet työn kautta olleet tekemisissä venäläisten kanssa, mutta vaihto-oppilaamme toi venäläisen kulttuurin ymmärtämistä perheeseemme aivan uudella tavalla. Samalla koimme myös suomalaisia asenteita venäläisiä kohtaan ja välillä ne kyllä todella hävettivät. Kävimme monia mielenkiintoisia keskusteluja historiasta, kulttuurista, koulutuksesta, tasa-arvosta ja monesta muusta aiheesta

Parasta oli, että oma 14-vuotias tyttäremme sai isosiskon ja koko perhe uuden perheenjäsenen. Perheen äiti totesikin, että Sveta oli kuin oma tytär – olisipa omankin tyttären kanssa tuossa iässä yhtä avoimia keskusteluja kuin Svetan kanssa. Vaihtovuoden jälkeen olemme olleet yhteydessä sekä sähköpostilla että puhelimella ja odotamme kaikki seuraavaa tapaamista."

- Laineen perhe Espoosta

"Päivääkään emme vaihtaisi pois" - suomalais-saksalaista arkea Espoossa

Salon perheessä Espoossa asui 16-vuotias saksalaistyttö Susanne. 

- Susanne oli tottunut saksalaiseen elämäntapaan: isä käy töissä ja hoitaa perheen talouden, kun äiti taas hoitaa kodin ja lapset. Oli siinä hänellä ihmettelemistä, kun Eija meillä rakensi kiviaitaa ja minä leivoin leipää, Kalervo-isä sanoo pilke silmäkulmassa. Myös saksalainen pedanttisuus ja suomalaisen suurperheen suurpiirteisyys ovat olleet välillä kasvokkain. Susanne haluaa tietää tarkalleen, milloin mitäkin tapahtuu, kun taas Salon perheen aikakäsitykset ovat hieman löyhempiä: ”illalla”, ”sitten kun keritään”. Kaikesta kuitenkin selvittiin juttelemalla ja huumorilla.

Intensiivisyys on asia, jota Eija ja Kalervo korostavat. On ollut aikaa tutustua uuteen ihmiseen kunnolla, mutta samalla myös vieraskoreus on karissut. Vuoden aikana sattuu ja tapahtuu, ja Susanne on nähnyt, kuinka äiti ottelee lastensa kanssa silloin, kun koti ei olekaan ihan tiptop äidin tultua töistä.

-Parhaimmillaan elämä vaihto-oppilaan kanssa onkin aivan tavallista arkea, jossa ilot ja surut jaetaan erilaisesta kulttuuritaustasta huolimatta. Päivääkään emme vaihtaisi pois, Eija ja Kalervo sanovat yhdestä suusta. - On ollut mielenkiintoista tutustua uuteen ihmiseen perinpohjaisesti. Olemme käyneet lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja, ja todella nauttineet ajastamme Susannen kanssa. Olemme eläneet elämyksellistä arkea. Olemme eläneet täysillä.

Alussa Eija kantoi hieman huolta siitä, kuinka hänellä riittää työssäkäyvänä, nelilapsisen perheen äitinä aikaa ja huomiota uudelle tulokkaalle, mutta Susanne sopeutui hyvin perheeseen, ja oli kuin rikka rokassa.

- Kyllähän vaihto-oppilas välillä tarvitsee enemmän apua ja huomiota kuin perheen omat lapset, mutta se on ollut sen arvoista. Olen saanut uuden nuoren ystävän, Eija toteaa.

Susannen mielestä vaihto-oppilasvuoden ehdottomasti parasta antia on loistava isäntäperhe, jota varmasti tulee iso ikävä. Erityisen mielenpainuvia hetkiä perheen kanssa on vietetty kesämökillä, jossa on pistäydytty jopa avannossa. Kesämökki puusaunoineen ja vehreine järvenrantoineen vastaa kaikin osin Susannen ennakkokäsityksiä perisuomalaisesta kesänvietosta. Sauna ja saunominen eivät aivan vastanneet niitä mielikuvia, joita saksalaisilla suomalaisesta saunasta on. Yleensä miehet ja naiset saunovat erikseen, toisin kuin Saksassa kuvitellaan.

- Salon perhe Espoosta

"Isäntäperheenä toimiminen on elämys, joka säilyy mielissä vielä vuosien jälkeen"

Elämää amerikkalaisen kesäoppilaan kanssa

"Ajattelin tässä kertoa teille, kuinka hyvin kemiat voivat sopia yhteen vaihto-oppilaan kanssa. Meillä oli viime kesänä vaihto-oppilas USA:sta, siis niitä, jotka olivat ns. senaattorioppilaita. Meaghan-niminen tyttö, joka oli melkein saman ikäinen kuin minä. Hän vietti seitsemän viikkoa kanssamme.

Aluksi oli tietenkin hieman outoa, kun joku vieras asettui saman katon alle, mutta yllättävän nopeasti hänestä tuli tavallinen perheenjäsen. Seitsemän viikkoa kului todella nopeasti, vaikka välillä toivoikin olevansa vain "oman" perheen kesken. Mutta sellaiset tunteet kuuluvat asiaan ja menevät ohi nopeasti. Lähtöpäivänä olo oli erittäin haikea ja kyyneleitä vuodatettiin puolin ja toisin.

Olemme kirjoitellet sähköpostia parin viikon välein ja jo kahden viikon kuluttua olen itse menossa yksin Meaghanin luokse viideksi viikoksi. En olisi ikinä voinut uskoa, että seitsemän viikon aikana voi ystävystyä niin hyvin. Ja tehän ehdotitte juuri kyseistä henkilöä asumaan meidän luoksemme pelkän haastattelun perusteella. Kiitos siis teille!

YFU:n uutislehdestä luin, että toisellekin senaattorioppilaalle viimekesäinen perhe oli tullut läheiseksi, koska hän oli vieraillut alkuvuodesta uudestaan täällä pohjolassa. Siitä sainkin idean tämän kirjoittamiseen. Olemme ilmoittautuneet väliaikaisperheeksi ensi syksynä tuleville vuoden vaihto-oppilaille, joten kansainvälistyminen saattaa mahdollisesti jatkua taas syksyllä. Hauskaa kesää!"

- Jaana Kortelainen, host-sisko kesäoppilaalle