ETELÄ-AFRIKKA
Etelä-Afrikan YFU
Faktoja maasta
Emmin vuosi Etelä-Afrikassa
Etelä-Afrikka on tunnettu luonnonkauneudestaan. Maisemat vaihtelevat vehreistä metsistä usvaisiin vuorenrinteisiin, loistavista hiekkarannoista villieläinten kansoittamiin takamaihin ja auringonpolttamista erämaista hedelmällisiin viljelyalueisiin. Kapkaupungissa sijaitsevan Pöytävuoren kasvillisuus on kirjaimellisesti ainutlaatuista – osaa vuorella kasvavista lajeista ei tavata missään muualla maailmassa.
Monimuotoisuus ei rajoitu pelkästään luontoon, sillä vaihto-oppilaana pääsee tutustumaan maan historiaan ja lukuisiin kulttuureihin eteläafrikkalaisen perheen jäsenenä. Urheilu, etenkin rugby ja kriketti, yhdistää eteläafrikkalaiset kannustamaan oman maansa joukkueen voittoon. Koko päivän kestävä krikettiottelu ystävien ja piknik-eväiden kera on monen eteläafrikkalaisen perheen mielestä parasta ajanvietettä.
YFU Etelä-Afrikassa
Etelä-Afrikan YFU perustettiin 1994, ja sen toimisto sijaitsee Bellvillessä Kapkaupungin ulkopuolella. Etelä-Afrikan YFU:n hallitus, vapaaehtoiset ja maasta vaihtoon lähteneet vaihto-oppilaat edustavat kattavasti maan eri kansallisuusryhmiä. Vaihtotoiminta alkoi ensin Saksan YFU:n kanssa, mutta laajeni pian myöhemmin myös muihin maihin. Etelä-Afrikan YFU:n vapaaehtoiset toimivat ympäri maata toimiston koulutetun henkilökunnan tuella. Oppilaita sijoitetaan eri puolille Etelä-Afrikkaa, järjestön turvallisiksi katsomiin paikkoihin.
Hyödyllisiä linkkejä:
Faktoja Etelä-Afrikasta
Pinta-ala: 1.219.912 km²
Asukasluku: 47,5 miljoonaa
Pääkaupunki: Pretoria (hallinnollinen)
Kapkaupunki (lakia säätävä)
Bloemfontein (juridinen)
Kieli: 11 virallista kieltä
Uskonto: Kristittyjä 68%, luonnonuskontoja 28.5%, muslimeja 2%, hinduja 1.5%
Rahayksikkö: Randi
Apartheidin jälkeinen optimismi muokkaa parhaillaan Etelä-Afrikkaa uudenlaiseksi yhteiskunnaksi, jolla on uutta energiaa ja merkitystä kaikille kansalaisilleen. Menneisyyden poliittinen väkivalta on väistynyt ja suurin osa ihmisistä haluaa osallistua oman, uuden valtionsa ja sen yhteiskunnan rakentamiseen. Etelä-Afrikasta löytyy maailman erikoisimpia ja dramaattisimpia maisemia, poikkeuksellisen rikas kasvi- ja eläinlajisto, kultaa, timantteja ja muita mineraaleja, ja sen asukkaista mielenkiintoisten kulttuurien monipuolinen kirjo.
Alue:
Etelä-Afrikan tasavalta kattaa Afrikan mantereen eteläisimmän osan. Sen rajanaapureita ovat Namibia, Botswana ja Zimbabwe pohjoisessa; Mosambik ja Swazimaa koillisessa. Lesothon kuningaskunta sijaitsee vuo-ristossa Etelä-Afrikan tasavallan itäosan keskellä.
Ilmasto:
Etelä-Afrikan ilmasto vaihtelee alueittain, ja on yleisesti ottaen lämmin tai leuto. Iltapäiväsateet ovat tyypillisiä koko maassa kesäisin (marras-helmikuussa) lukuunottamatta läntistä Kapmaata, jossa on välimerenilmasto ja sataa lähinnä talvisin. Maan itäosassa Durbanin alueella ilmasto on subtrooppinen ja meressä uiminen on mahdollista ympäri vuoden. Pohjoisen Johannesburgissa, joka sijaitsee 1735m korkeudessa, voi olla melko viileää talvisin. Vuoristoalueilla saattaa sataa lunta kesäkuun ja elokuun välisenä aikana.
Väestö:
Etelä-Afrikan väestö koostuu nguneista (2/3 väestöstä), sotho-tswanoista, joihin kuuluu eteläiset, pohjoi-set ja läntiset sothoheimot, tsongista, vendoista, afrikaanereista, englantilaisista ja muista kansallisuuksista, joita on muuttanut Etelä-Afrikkaan muualta Afrikasta, Euroopasta ja Aasiasta.
Kieli:
Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä: afrikaans, englanti, ndebele, pedi, sotho, swazi, tsonga, tswana, ven-da, xhosa ja zulu.
Perhe-elämä:
Etelä-Afrikassa on valtaisa kulttuurien erilaisuuden kirjo, ja sama pätee perheisiin ja perhe-elämään. Monet perheet ovat suuria, ja osa sukulaisista saattaa asua samassa talossa tai naapurustossa. Perheen ja sukulaisten yhteiset tapahtumat ovat sosiaalisessa elämässä tärkeitä. Yleisesti ottaen, etelä-afrikkalaiset perheet ovat ystävällisiä, lämpimiä ja rentoja.
Lasten turvallisuus on etelä-afrikkalaisille vanhemmille erityisen tärkeää. Maan kulttuureissa nuorille annetaan yleensä vapautta ja itsenäisyyttä, mutta heiltä odotetaan tämän vastapainoksi koulutyön hyvää hoitamista ja kotiintuloaikojen noudattamista. Useimmat nuoret asuvat kotona siihen asti kunnes menevät naimisiin, tai lähte-vät opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Yleensä molemmat vanhemmat käyvät töissä, joten illallinen on yleensä ateria, jolloin koko perhe tapaa kotona.
Ruoka:
Eteläafrikkalainen keittiö on sekoitus hollantilaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja malaijilaisia perinneruokia. Lampaan- ja naudanliha sekä kala ovat ruokavaliossa tyypillisiä. Bredie (paistettu ja haudutettu lampaanliha vihanneksilla), suolaveden ravut ja bobotie (liha-curryruoka) ovat paikallisia erikoisuuksia. Eteläafrikkalaisesta grillistä (braai) tunnetaan erityisesti mausteinen makkara, boerewors.
Vapaa-aika:
Urheilumahdollisuudet Etelä-Afrikassa ovat monipuoliset. Osa harrastusmahdollisuuksista on aluekohtaisia, mutta tyypillisimpiä ovat jalkapallo, pyöräily, (koripallon tyyppinen) verkkopallo, kriketti, tennis, urhei-lusukellus, surffaus ja rugby.
Uskonto:
Lähes 80% Etelä-Afrikan väestöstä tunnustaa kristillistä uskoa. Muihin suuriin uskontoryhmiin kuuluvat hindut, muslimit ja juutalaiset. Pieni osa väestöstä määrittelee itsensä perinneuskontojen kannattajaksi tai ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Uskonnonvapaus on taattu maan perustuslaissa.
Hallinto:
Etelä-Afrikan perustuslaki on yksi maailman edistyksellisimmistä, ja sitä arvostetaan kansainvälisessä mittakaavassa laajasti. Vuonna 1994 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien Etelä-Afrikan parlamenttia (kan-salliskokous) on pyritty tekemään kansalle helpommin lähestyttäväksi ja tutummaksi. Instituution luotettavuutta on haluttu tällä tavoin lisätä, samoin kuin edistää ja motivoida kansan osallistumista lainsäädäntöprosesseihin. Kansalliskokous valitaan edustamaan kansaa ja takaamaan perustuslain vaatima demokraattinen hallinto. Sen tehtäviin kuuluu mm. presidentin valinta, kansallisen foorumin järjestäminen eri asioista tapahtuvan kansalais-keskustelun mahdollistamiseksi, lainsäädäntö, ja virkamiesten toiminnan valvominen. Presidentti on valtionpää-mies, ja johtaa myös hallitusta. Presidentti, jonka kansalliskokous valitsee keskuudestaan, johtaa maata kansallisen yhtenäisyyden nimissä ja perustuslain ja muiden lakien mukaisesti.
Koulutus:
Koulu alkaa lasten ollessa seitsemänvuotiaita, ja oppivelvollisuus kestää yhdeksän vuotta. Valtion menoista merkittävä osuus satsataan nykyään koulutukseen, ja maassa on 20.000 peruskoulua ja 6.000 lukiota. Toisen asteen koulu jatkuu 12. vuosiluokalle saakka, joko yksityisissä tai valtion kouluissa, joista molemmista voi edetä jatko-opintoihin. Vaihto-oppilaat sijoitetaan kouluihin iän ja aikaisemman koulumenestyksen perusteella. Kouluvuosi alkaa yleensä tammikuussa ja jatkuu joulukuun ensimmäiselle viikolle saakka. Etelä-Afrikan kouluissa on vaihtelevat koulumaksut, ja niissä käytetään koulupukuja.
Emmin vuosi Etelä-Afrikassa
Olin vaihtarina Pretoriassa, ja voin heti aluksi sanoa, että vuodesta muodostui elämäni tähän mennessä uskomattomin kokemus. Valitsemani kohdemaa ei ehkä välttämättä tule monelle vaihtoon lähtevälle ensimmäisenä mieleen - mutta mitä erikoisempi vaihtomaa, sitä enemmän vuoden aikana voi oppia!
Minusta tuli koulussani lähes välittömästi melkein kuin julkkis; kaikki halusivat oppia tuntemaan sen uuden kasvon, joka osasi jopa kuvailla lunta! Koulunkäynnin vaativuustaso eroaa suurelta osin maan eri alueilla, ja koulukohtaisestikin. Itselleni suurin haaste koulussa oli afrikaansin oppiminen ja auktoriteettien kunnioitus. Opettajien teitittely, koulupuku ja monet muut koululaisten ulkonäköön liittyvät rajoitukset vaativat totuttelua, mutta näin jälkeenpäin ne antoivat minulle valtavasti perspektiiviä Suomen koulujärjestelmään.
Etelä-Afrikka kasvattaa sinusta avoimemman, kohteliaamman, sosiaalisemman ja positiivisemman nuoren. Koet paljon sellaista, jota Suomessa ei muuten tulisi kokeilla -- usko pois, esimerkiksi strutsilla ratsastaminen ei kai täällä ole kovin yleistä.
-Emmi Korkalainen